Mehiläiset – Miksi kuolette?

Varroa Destructor

Suurin yksittäinen syy mehiläisyhdyskuntien kuolemaan on valloilleen päässyt Varroa Destructor.

Korpikuusikon Hunaja varroa lähikuva
Varroa Destructor

Viheliäinen punkki moninkertaistaa päälukunsa pesässä kesän aikana, imee elinvoimansa mehiläisistä ja levittää samalla sairauksia pesään. Punkin tiedetään levittävän ainakin Varroa Destructor Virus 1:stä sekä siipiensurkastuttajavirusta, DWV (Deformed Wing Virus). Kun riittävän moni tartunnan saanut mehiläinen kuolee syksyn ja talven aikana, ei jäljelle jääneet mehiläiset pysty enää pitämään talvipallon vaatimaa lämpötilaa (20-25°C) yllä ja lopulta koko yhdyskunta kuolee. Varroa punkkia voidaan torjua luontaisesti esimerkiksi tymolilla tai oksaalihapolla, joita mehiläiset sietävät hyvin.

Onnistunut punkkitorjunta vähentää punkkien aiheuttamaa painetta pesässä, mutta 100% torjuntakeinoa ei ole olemassa. Varroasta tarkemmin täällä.

 

Kemikaalit

Maanviljelijät suojelevat satoaan kasvinsuojeluaineilla. Niillä estetään mm. rikkakasvien kasvua, säädellään kasvin elintoimintoja esimerkiksi valkuaisen maksimoisiseksi tai suojellaan kasvia tuholaishyönteisiä vastaan. Näistä viimeistä tarkoitusta varten kehitetyt tuholaismyrkyt ovat mehiläisille vaaraksi.

Lentomehiläiset vierailevat kukissa klo 6-22 välisenä valoisana aikana, mikäli:

  • Ulkolämpötila on yli 14°C
  • Vettä ei sada
  • Tuuli ole erityisen kovaa

Koska tuholaismyrkyt eivät erottele tuholaisia ja mehiläisiä toisistaan, ainoa tapa varmistaa etteivät mehiläiset saa myrkkyä niskaansa on levittää kasvinsuojeluaine silloin kun mehiläiset ovat kotonaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuholaismyrkyt on levitettävä klo 22-06 välisenä aikana.

Sosiaaliset mehiläiset viestivät toisilleen mistä mettä/siitepölyä kannattaa hakea ja näin ollen samalla alueella voi olla suurikin määrä yhden pesän lentomehiläisistä. Pahimmassa tapauksessa iso osa pesän lentomehiläisistä saa tuholaismyrkkyä saman aikaisesti päälleen. Nämä mehiläiset jäävät palaamatta kotiyhdyskuntaan joka puolestaan kuolee ruoan puutteesseen, keskellä parasta satokautta.

 

Talvi

Joka talvi osa mehiläispesistä menehtyy kun kylmyys ja pesiin talven aikana kerääntyvä kosteus kuormittavat pesiä. Talvi verottaa erityisesti heikkoja pesiä joissa talvehtivien mehiläisten määrä on pieni. Kesällä kuolleisuutta ei käytännössä ole.

Suomessa mehiläisyhdyskuntien talvikuolleisuus on keskimäärin noin 10-15%. Lukema on kansainvälisesti mitattuna hyvä – USA:ssa vastaava kuolleisuus on ollut 30-40%. Suomessa ei tarvitse puhua mehiläisten joukkokuolemista.

Korpikuusikon Hunaja kuollut mehiläinen

Ravinto

USA:ssa mehiläistarhaajien päätulonlähde on hunajan sijaan pölytyspalvelun myynti. Esimerkiksi avokadot ja mantelit jäisivät tuottamatta ilman kaupallista mehiläisten suorittamaa pölytystä. Suuren mittakaavan pölytyspalvelussa mehiläispesiä siirretään viljelyksiltä toisille rekoilla.

Pölytystyössä käytettävät mehiläiset voivat joutua käyttämään ravinnokseen yhden kasvin mettä/siitepölyä satokauden aikana. Mikäli ravintoarvot eivät ole riittävät, voivat seuraukset olla vakavia mehiläisten elimistöille. Suomen luonto on niin rikas ja monimuotoinen, että mehiläisiä olisi käytännössä mahdotonta eristää -edes pölytystyössä- siten, että ne eläisivät vain yhden kasvin varassa.

Lisäksi maailmalla jatkuvassa pölytystyössä olevan pesän stressitilaa nostaa tuhansien kilometrien mittaiset kokonaissiirtymät satokauden aikana. Suomessa jo satojen kilometrien siirrot ovat harvinaisia, saati että niitä tapahtuisi muutaman päivän välein.

 

Muut syyt

Karhut tuhoavat Suomen 55 000:sta mehiläispesästä vuosittain noin 250 pesää. Ne kiusaavat pitkäjänteisesti reviirinsä mehiläistarhaajia, mutta osuutta mehiläisten ahdinkoon niillä ei ole.

 


info@korpikuusikonhunaja.fi        +358 045 220 5005      Kaupinkulmantie 165 Jokioinen